Vedonlyönti on harrastuksena tai sivutoimitulona loistava tapa yhdistää mielenkiinto numeroihin ja urheiluun. Voittavan vedonlyönnin yksi kulmakivistä on pitkäjänteisyys, eikä yksittäisiä heikkoja swingejä kuulu jäädä murehtimaan, taikka antaa pienen voittoputken luoda turvallisuuden tunnetta.
Tästä huolimatta jälkianalyyseissä täytyy aina miettiä miksi swingejä tuli ja olisiko voinut toimia toisin.
Pesiksen juhlavuosi ei antanut syitä juhlaan
Pesäpallon juhlakesä 2022 oli omalta osalta katastrofaalinen, katsoi sitä miltä kantilta tahansa. Kesällä pelattiin yli 350 pesäpallo-ottelua miesten Super- ja Ykköspesiksessä, joihin vihjeitä tuli allekirjoittaneelta yhteensä 24 kappaletta.
Ei tarvitse olla Tony Bloom ymmärtääkseen, että tuolla tahdilla asetat itsesi suuren varianssin orjaksi. Varianssi toki olisi voinut olla myös positiivista, joten sillä yksistään on turha selitellä heikkoa kesää.
Huono otanta kohteisiin kävelee käsikädessä sen kanssa, ettei arvioita tule tehtyä jatkuvasti ja etenkin joukkueiden sen hetkisen suoritustason arviointi voi vaikeutua liikaa.
Tämä korreloituikin täysin palautusprosentin kanssa: 63,8 %.
Keskimääräinen harrastepelaaja yltää isossa kuvassa lähes 95 %:n tehokkuuteen vedonlyönnissä, joten kesän tulos on työmäärään nähden järkyttävä.
Yksi kesän teemoista oli altavastaajien virhearviointi. Koko kauden kohteiden keskiarvokerroin oli tasan 2,00 mutta hävinneiden kohteiden keskiarvokerroin oli 2,10 ja voittavien 1,83. Heikosta otannasta huolimatta, tästä on helppo päätellä altavastaajien olleen minulle kompastuskivi.
Omat pesisvetoni ovat tältä kesää paketissa ja jälkianalyysissäni olen tullut tulokseen, että kotiedun painottaminen oli liian suuri. Oletin urheilunkannalta suurempaa vaikutusta nousevilla yleisömäärillä, mutta se ei ainakaan näkynyt osumaprosentissa.
Kauden 24 kohteesta vain yhdeksän sai merkata osuneeksi, osumaprosentiksi jäi siis heikkoakin heikompi 37,5 %. Yhdeksästä osumasta kolme tuli over/under -kohteista ja yksi juoksutasoituksella.
Normaalit side-vedot eli moneyline ja 1X2 -kohteet osuivat neljästi 19 vetoa kohden. Kun ottelun voittajaa pyrittiin arvioimaan, onnistuin siinä 21 prosenttisesti, eikä siihen voi olla tyytyväinen.
Tiivistelmä kauden numeroista
Tässä kappaleessa vielä lyhyt tiivistelmä, miltä historiallisen heikko kausi näyttää numeroina
- Kauden osuma% oli 37,5 %
- Josta moneyline ja 1X2 -kohteiden 21 %
- Kauden palautus% oli 63,8%
- Kohteiden määrä oli 24 vihjattua ottelua, joista kaksi heinäkuussa
- Kohteiden keskimääräinen kerroin oli 2,00
- Voittaessa 1,83 ja hävitessä 2,10
Numeroihin ei tarvitse lisätä erityisiä saatesanoja. Jokainen tilasto itsessään on huolestuttava, mutta kokonaisuutena vielä pelottavampaa luettavaa; kausi oli säälittävä.
Ehkä jotain positiivistakin?
Kauden tilastoista löytyy kaiken kauheuden keskeltä yksi positiivinenkin asia: CLV 4,4% ja 54 prosenttisesti voitettu sulkukerroin. ”Closing line value” on kelpo indikaattori siitä, onko veto ollut todennäköisesti hyvä.
CLV:ssä verrataan lyödyn vedon linjaa (tässä lajissa kerrointa) sulkeutuneeseen linjaan. Mikäli pelattu kerroin on suurempi kuin sulkeutumishetkellä on se merkki hyvästä vedosta. CLV ei ole 100 prosenttinen totuus, vaan hyvä työkalu, joka auttaa ymmärtämään vetojen laatua ja lyöntihetken tehokkuutta.
Vaikka kaudesta todella jäikin jotain positiivista, niin heikon otannan ja toistuvien virheiden takia omaan tekemiseen ei voi olla tyytyväinen. Vedonlyönti on pitkä prosessi, jossa yksittäinen kausikin on vain pintaraapaisu kokonaisuudesta, mutta jos tällaisen kammokauden painaa villaisella, tulee samat virheet toistumaan jatkossakin.
Otteluiden ja kauden jälkeen tehtävä jälkianalyysi on aivan yhtä tärkeä osa kokonaisuutta, kuin ennen ottelua tehty arvio. Heikkojen kohteiden pelaaminen ei ole synti, vaan kaikki joutuvat kokemaan sen.
Sen sijaan heikon pelitavan korjaamatta jättäminen on vain tyhmyyttä.
